Navetta~kuvaelma

Torvensoittaja ja Rummunlyöjä Navetassa

USA:n itsenäisyyspäivänä minua viedään ahtaaseen navettarakennukseen, jonkinlainen päätoimittaja kantaa pientä kameraa kapealla polulla jonka reunoilla kukkii koiranputki, navettarakennuksessa torvensoittaja ja rummunlyöjä istuvat asemissaan ja käyttäytyvät kuin olisi jokapäiväinen tapahtuma ottaa vastaan minut navettarakennuksessa, äkillisen päättäväisesti ajan päätoimittajan ulos, ehdotan torvensoittajalle ja rummunlyöjälle jotakin ja he alkavat käyttää kapineitaan, minäkin pikkuisen ääntelen heidän sekaansa, seuraavana päivänä lisää, paikalle osuneiden mielestä kelvollisesti.

Niin kuin pallo, jonka kelvollisesti hakee koira. Ei sillä, etteikö minusta olisi mielekästä äännellä kelvollisesti. Ei ole tarkoitukseni vähätellä koiraa. Nämä asiat ovat toisinaan vaivalloisia käsittää, mutta kun katsoo ympärilleen ja näkee toiset puuhissaan, päätoimittajan, koiran, torvensoittajan, lehmän, rummunlyöjän, riekon, runoilijan, panssarivaunun, auringon ja niin edelleen, onkin kaikki taas oikein hyvin ja siunaukseksi. Niin kuin lehmä tuossa pellolla: se haluaa mussuttaa heinää, minä omia mieliaiheitani.

Jos mussutustani häiritään, tulen epätietoiseksi. Kesäyössä liitelee näkymättömiä räätäleitä. He pitävät yhteiskunnan toimintakunnossa ja karaisevat niitä joiden on pysyttävä uskollisina omille mussutus~aiheilleen, niin kuin sähköpaimen pidättelee lehmää jonka mieli~mussutusaihe on aidantakainen ruoho.

Jos lehmä lukitaan eliniäkseen navettaan, mieliaihe hiipuu sen sydämessä. Silloin koko mieli~mussutusaihetta aletaan lehmäyhteisössä nimitellä myytiksi ja metafysiikaksi ja sensellaiseksi, ja jos joku onneton vasikka yrittää ottaa puheeksi aidantakaisen ruohon, saatamme kuulla navetasta vähätteleviä sonninmölähdyksiä. Ja vasikka miettii tähän tapaan: "Mihin perhanan allegoriaan minut on taas ahdettu? Eikö se ullakkohiiri pysty parempaan? Viekää se takaisin navettaan!"