Tänä päivänä, silloin kerran

Silloin kerran, oli aivan suuri.
Se sanoi seis ja hän pyörähti talon ja lehmän edessä.
Silloin kerran, hän muisteli asemaa ja lehmiä, jotka liikuskelivat alhaalla.
Se oli syvänteen istuin. Syvänne myllyn uimarannalla ja lahdekkeessa,
hirsituolin satulassa oli päivän rekki, jossa ihminen voimisteli ja kääntyili
ja jalat, ne taltuttivat itseään ja päivisin, oli päällisin puolin maljakoissa ja vettä ja hivelevää.
Silloin kerran hän kävi aamulla luistelemassa ja lammessa ja jokisuvannossa oli tusinaa ja lakkoja
ja pieniä kunniallisiksi sykertyviä käsitöitä, joilla hän kävi hiljaa istumassa ja puhumassa.

Silja

"Silloin kerran,
kun kaikki oli niin kuin silloin kerran,
kun kaikki oli! oli! oli! ja oli päivä,
ja tuli ilta ja yö,
silloin kerran."







                      








                   Runoilija harjoitustauolla