Sävellys trumpetille ja rummuille

jos katsoo toista kuin itseään
erehtyy katsomaan itseään kuin toista

näin minä haaveilin ihmisestä metsässä
kadottaakseni minän joka haaveilee
sieneen jota etsin
ja ajattelin lahjaa
kun se annetaan
käsien irrotessa ja tarttuessa
kuun tahattomuutta
kun se kasvaa
täyteen mittaansa

halusin puhua vapaudesta
mainitsematta sitä nimeltä
sepittää portteja sisäänkäyntejä
polkuja ovia maisemia
jotka vaativat rakentamista
ja täyttymistä

öisin nauru kätkee vaaran ihminen pukeutuu hymyyn
minä ajattelen lehmän raskasta myönteisyyttä
muuta joka tarkoittaa kyllä
mutta minussa on hallitsija
joka muistuttaa:
on palveltava jotakin tarkoitusta
vanhaa niittyä joka etsautuu
peilin hopeaan
kuin hetki
yhtä aikaa mennyt ja tuleva