torstai 5. heinäkuuta 2012

Puu vai järvi

Tästä tulee vielä blues

Kolmas päivä pankolla ja toinenkin työpajatunti muusikoiden kanssa takana. Hyvä tulee, runoihin ja musiikkiin luotui sellainen maailma, missä sen lyhyen ajan voi kuvitella asuvansa. Latautunut olo: kiipeiskö puuhun, juoksisko järveen. Kirjoitus viivyttää päätöksentekoa.

Eilen heräsin aurinkoon, olin jostain syystä nukkunut, päässä soi kuistilla istuttu ilta ja ylöskirjatut riekaleet: yölämmin jos katukivet, yökylmä jos nurmikko. Lunta sataa jos itkee.
Aamupäivä meni kirjoittaessa ja kirjoittamista ajatellessa, hylkäsin tekstejä joita olin edellisenä iltana ajatellut, en muistanut miksi lumisade, miksi yökylmä, miksi minä tekstissä seurailee lehmiä puista ja kuu on luoteesta vajaa ja hulluksi tullaan vasta nyt kun pylväät on tuettu. Lassin sanelema ja vihkoon kirjattu raakakäännös saksalaisen yrttilikööripullon etiketistä kuulosti parhaimmalta.

Pihalla pyörii riekko, joka on unohtanut lajinsa. Porukassa pääteltiin, että lintu sairastaa luulotautia ja kuvittelee olevansa yhteisönsä kuningatar, Regina on sen nimi. Se liukuu pihaan kuin punaista mattoa pitkin, venyttelee kaulaansa, varmaan etsii aurinkolasejaan. Lintuporukoissa Regina kertoo olevansa ravintoketjun huipulla, hiukan liian hyvä ihmistenkin terasseille. Tänään samaan porukkaan on liittynyt eräskin kuovi, joka lentelee ympyrää ja kuikkii marginaaleista, terassille se ei ole vielä tullut. Tästä päätellen lintujen psykoosi leviää lajien välillä. Asiaan täytyy perehtyä paremmin ja raportoida tarkemmin. Vielä ei ole syytä ryhtyä erityisiin varotoimenpiteisiin.

Eilisen session jälkeen juoksin kevyttä alamäkistä metsätietä Niemelän autiotalolle ja käytännössä suoraan Koikerojärveen. Loppumatkasta ruohikko oli sakeaa joten huutelin esityksenpätkiä siinä toivossa että käärmeet olisivat kuulolla. Kengät otin pois rannalla, sukat hukutin hetkeksi. Talon autius, järven hiljaisuus ja yksinolo tuotti aavemaisen tunnelman selälle uidessa. Lyhyttä kaislikkokaistaletta rantaan kävellessä paarmat piteli seuraa, paiskoin niitä roiskeilla.

Sama paarmapiiska juoksutti koko matkan takaisinkin, ylämäkeen. Pankolla läähätin nurmikkoon.

Nyt satelee vettä; en vieläkään ole päättänyt puun ja järven välillä mutta viivyttelyt on viivytelty on viivytelty on viivytelty on viivytelty.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti