Lauantaina 7. heinäkuuta runovaaralaiset pakkautuivat kolmeen autoon ja matkustivat Kajaaniin keikalle. Jännitystä ja esitystä edeltävää kihelmöintiä oli ilmassa.
Ennen h-hetkeä teatteriin saapui Runoviikon virallinen valokuvaaja Pekka Homanen ja otti kustakin esiintyjästä esiintymistilannetta mallaavat potretit, tällaiset.
Kajaanin kaupunginteatterin näyttämö oli tietysti toisenlainen esiintymispaikka kuin Taivaan Pankon sali. Nyt oli lava, esiintyjät korokkeella ja yleisö ison salin hämärässä, näkymättömissä. Erilaiset energiat. Toisenlainen tempautuminen.
Tässä siivu Sannan, Matin ja Lassin lavapresenssistä.
Esityksenjälkeisessä hilpeähkössä hämmennyksessä siirryimme ensin pitsalle ja sitten Kajaanin linnan raunioille. Ja lopuksi vielä yhdeksi yöksi Taivaan Pankolle toipumaan ja rentoutumaan, paitsi Raisa, Verneri ja Joonas, joiden oli lähdettävä jo eteenpäin kohti seuraavia seikkailuja.
Kajaanin kaupunginteatterin näyttämö oli tietysti toisenlainen esiintymispaikka kuin Taivaan Pankon sali. Nyt oli lava, esiintyjät korokkeella ja yleisö ison salin hämärässä, näkymättömissä. Erilaiset energiat. Toisenlainen tempautuminen.
Tässä siivu Sannan, Matin ja Lassin lavapresenssistä.
Esitystä seurasivat raikuvat aplodit ja aplodeja tavallista vilkkaampi yleisökeskustelu. "Paras Runoviikon esitys!" miesääni huusi. "Olen katsonut 30 vuotta näitä esityksiä, ja pitkästä aikaa tämä todella tuntui, innosti", naisääni kommentoi. Runoviikon taiteellinen johtaja Taisto Reimaluoto tuli hänkin jututtamaan runovaaralaisia. Puitiin mm. runon tekijän esiintymisen ja näyttelijän runonlausunnan eroavaisuuksia.
Esityksenjälkeisessä hilpeähkössä hämmennyksessä siirryimme ensin pitsalle ja sitten Kajaanin linnan raunioille. Ja lopuksi vielä yhdeksi yöksi Taivaan Pankolle toipumaan ja rentoutumaan, paitsi Raisa, Verneri ja Joonas, joiden oli lähdettävä jo eteenpäin kohti seuraavia seikkailuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti