maanantai 9. heinäkuuta 2012

Kainuun Runovaara 2012 on hiljentynyt


Runovaaralaiset 2012: Sanna Karlström, Matti Kangaskoski, Kaisa Ijäs, Risto Oikarinen, Lassi Hyvärinen, Joonas Riippa, Laura Lindstedt, Verneri Pohjola, Johanna Paaso, Martti-Tapio Kuuskoski, Krystoff Smedslansky (POL; ruokahuolto), Silja Järventausta, Solange Kiehimä (Belarus-France; ruokahuolto), Raisa Marjamäki



Sadepilvet roikkuvat Oulujärven yllä ja peittävät tapahtumaa suosineen auringon. Sade alkoi eilen, Runovaaran viimeisenä päivänä, ja vettä on nyt tullut vuorokauden ympäri.

Vieraitten lähdettyä kävelin pihapolkua taidepajaksi muutettuun hirsinavettaan. Istuin haikeana sohvalla, sadepisaroitten äänimaton rikkoi laitumelta kantautuva mölähtely. Navetassa on aikoinaan pidetty kolmea lypsylehmää. Nyt Runovaaran aikana siellä soi kahden muusikon ja yhden työpajavuorossa olleen runoilijan trio.

Neljä päivää sitten istuin navetan nurkassa ja kuulin, miten ääneen luettu runo ja improvisoitu musiikki etsivät dialogia – ja löytävät sen. Taiteellisesti korkeatasoinen ja keskittymistä vaativa runous voi dialogissa musiikin kanssa avautua uudenlaisella kirkkaudella ja voimalla. Kokemuksen jättämä tunnejälki on kiistaton.

Taivas näyttää vauhdilla selkenevän ja järvi heijastaa pilvien valoa niin kuin se olisi kevätjään peittämä. Päässäni ovat aamusta asti soineet Raisa Marjamäen säkeet: ”Minulla on paljon tietoa onnellisuudesta. Sen voi esittää merikartan muodossa.”

Ensi vuonna Runovaaralla tanssitaan! Tanssilattia vaaralla!

sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

muu



Kaikki Paltamon päivät aurinkoa, ja sateen esirippu vasta viimeisenä päivänä. Lehmä huutelee ihmeissään kun ei ihmislauma tänään tulekaan kuistille lepuuttelemaan ja tupakoimaan.

Runoilija on yksineläin mutta sopii yleensä kovin hyvin kaltaistensa kanssa. Hidas juhla muodostuu eikä keltään lopu tupakka.

Osattiin hyvin olla Taivaan pankolla: niin kuin pankolla ollaan.

Esityksestä tuli hyvä. Sellainen esityksestä tulee kun on lämpöä ja luottamusta ja Verneri ja Joonas.

Melkein jo totuin tähän. Ikävä tulee. Illalla Helsingissä kukaan ei lämmitä mulle saunaa. Ajattelen Paltamoa ja sitä että Alli-koiraa puri eilen kyy. Allin pallo lojuu pihamaalla sateessa.



Taivaan Pankon Alli-terrieri

lauantai 7. heinäkuuta 2012

Kajaanin keikka

Lauantaina 7. heinäkuuta runovaaralaiset pakkautuivat kolmeen autoon ja matkustivat Kajaaniin keikalle. Jännitystä ja esitystä edeltävää kihelmöintiä oli ilmassa.



Ennen h-hetkeä teatteriin saapui Runoviikon virallinen valokuvaaja Pekka Homanen ja otti kustakin esiintyjästä esiintymistilannetta mallaavat potretit, tällaiset.

Kajaanin kaupunginteatterin näyttämö oli tietysti toisenlainen esiintymispaikka kuin Taivaan Pankon sali. Nyt oli lava, esiintyjät korokkeella ja yleisö ison salin hämärässä, näkymättömissä. Erilaiset energiat. Toisenlainen tempautuminen.

Tässä siivu Sannan, Matin ja Lassin lavapresenssistä.




Esitystä seurasivat raikuvat aplodit ja aplodeja tavallista vilkkaampi yleisökeskustelu. "Paras Runoviikon esitys!" miesääni huusi. "Olen katsonut 30 vuotta näitä esityksiä, ja pitkästä aikaa tämä todella tuntui, innosti", naisääni kommentoi. Runoviikon taiteellinen johtaja Taisto Reimaluoto tuli hänkin jututtamaan runovaaralaisia. Puitiin mm. runon tekijän esiintymisen ja näyttelijän runonlausunnan eroavaisuuksia.

Esityksenjälkeisessä hilpeähkössä hämmennyksessä siirryimme ensin pitsalle ja sitten Kajaanin linnan raunioille. Ja lopuksi vielä yhdeksi yöksi Taivaan Pankolle toipumaan ja rentoutumaan, paitsi Raisa, Verneri ja Joonas, joiden oli lähdettävä jo eteenpäin kohti seuraavia seikkailuja.

Navetta~kuvaelma

Torvensoittaja ja Rummunlyöjä Navetassa

USA:n itsenäisyyspäivänä minua viedään ahtaaseen navettarakennukseen, jonkinlainen päätoimittaja kantaa pientä kameraa kapealla polulla jonka reunoilla kukkii koiranputki, navettarakennuksessa torvensoittaja ja rummunlyöjä istuvat asemissaan ja käyttäytyvät kuin olisi jokapäiväinen tapahtuma ottaa vastaan minut navettarakennuksessa, äkillisen päättäväisesti ajan päätoimittajan ulos, ehdotan torvensoittajalle ja rummunlyöjälle jotakin ja he alkavat käyttää kapineitaan, minäkin pikkuisen ääntelen heidän sekaansa, seuraavana päivänä lisää, paikalle osuneiden mielestä kelvollisesti.

Niin kuin pallo, jonka kelvollisesti hakee koira. Ei sillä, etteikö minusta olisi mielekästä äännellä kelvollisesti. Ei ole tarkoitukseni vähätellä koiraa. Nämä asiat ovat toisinaan vaivalloisia käsittää, mutta kun katsoo ympärilleen ja näkee toiset puuhissaan, päätoimittajan, koiran, torvensoittajan, lehmän, rummunlyöjän, riekon, runoilijan, panssarivaunun, auringon ja niin edelleen, onkin kaikki taas oikein hyvin ja siunaukseksi. Niin kuin lehmä tuossa pellolla: se haluaa mussuttaa heinää, minä omia mieliaiheitani.

Jos mussutustani häiritään, tulen epätietoiseksi. Kesäyössä liitelee näkymättömiä räätäleitä. He pitävät yhteiskunnan toimintakunnossa ja karaisevat niitä joiden on pysyttävä uskollisina omille mussutus~aiheilleen, niin kuin sähköpaimen pidättelee lehmää jonka mieli~mussutusaihe on aidantakainen ruoho.

Jos lehmä lukitaan eliniäkseen navettaan, mieliaihe hiipuu sen sydämessä. Silloin koko mieli~mussutusaihetta aletaan lehmäyhteisössä nimitellä myytiksi ja metafysiikaksi ja sensellaiseksi, ja jos joku onneton vasikka yrittää ottaa puheeksi aidantakaisen ruohon, saatamme kuulla navetasta vähätteleviä sonninmölähdyksiä. Ja vasikka miettii tähän tapaan: "Mihin perhanan allegoriaan minut on taas ahdettu? Eikö se ullakkohiiri pysty parempaan? Viekää se takaisin navettaan!"

perjantai 6. heinäkuuta 2012

Tänä päivänä, silloin kerran

Silloin kerran, oli aivan suuri.
Se sanoi seis ja hän pyörähti talon ja lehmän edessä.
Silloin kerran, hän muisteli asemaa ja lehmiä, jotka liikuskelivat alhaalla.
Se oli syvänteen istuin. Syvänne myllyn uimarannalla ja lahdekkeessa,
hirsituolin satulassa oli päivän rekki, jossa ihminen voimisteli ja kääntyili
ja jalat, ne taltuttivat itseään ja päivisin, oli päällisin puolin maljakoissa ja vettä ja hivelevää.
Silloin kerran hän kävi aamulla luistelemassa ja lammessa ja jokisuvannossa oli tusinaa ja lakkoja
ja pieniä kunniallisiksi sykertyviä käsitöitä, joilla hän kävi hiljaa istumassa ja puhumassa.

Silja




"Silloin kerran,
kun kaikki oli niin kuin silloin kerran,
kun kaikki oli! oli! oli! ja oli päivä,
ja tuli ilta ja yö,
silloin kerran."







                      








                   Runoilija harjoitustauolla

"Lohibanaanikeitto" sanoi Joonas


Raisa heinäninjailee


Paikkoja: Niemelän autiotalo ja sen ranta; tie sinne
                Metsärinteeseen pienen puron päälle rakennettu vanha vesimylly; tie sinne
                Rautatiesilta Kiehimäjoensuulla (hitaasti lonksuttava valtavan pitkä tavarajuna); tie sinne
                Parvi, parveke, portaat; polut
                Navetta (navetan vintilla kuunteleminen); polku sinne

Hypoteesi, että joissain paikoissa runoudesta on helpompi pitää. Kirjoitus viihtyy.

***

Heilahtelua hermoilun ja hellittämisen välillä. Roudaavat soittimia navetasta tupaan, esitys lähestyy. Eilen kävi toimittaja, muistelen sen kysyneen mitä te siinä esityksessä sitten teette ja meidän selittäneen ei me tiietä, tai tiietään vähän muttei liikaa, tai niin. Näytettiin, ja sitten sekin näytti tietävän.

Juhannusruusut kukkii saunalla. Harjoitellaan heinäpilleillä pörisemistä.

Maastokartta:
Runoristeily Kajaanista Paltamoon,
upeana kesäpäivänä
Raisa



Laura lukee runovaaralaisten tuotantoa Runoristeilyn yleisölle

S/S Kouta lähdössä Kajaanista Paltamoon





Runovaaran eka keikka ohi Taivaan Pankolla

Runoilijat ylittivät hienosti kaikki kuviteltavat rimat. Heidän kanssaan oli erittäin hienoa esiintyä yhdessä. Joonaksen kanssa olemme monesti soittaneet duona enemmän tai vähemmän poikkitaiteellista musiikkia ja oli todella hauska saada uutta haastetta ja sitä kautta sisältöä omaan tekemiseen. Teksteistä pääsi nauttimaan aivan uudella tavalla kun sai soittaa itsensä sisään teoksiin. Runoilijat puhuivat hienosti itsensä myös musiikin osaksi. Minä tykkäsin kovasti ja on hauska päästä huomenna Kajaanin tetteriin vetämään tämä uudestaan.


Runovaara 2012 ensi-illassa: Raisa tempautuu


Runovaaralaisten tuotantoa myynnissä

Sävellys trumpetille ja rummuille

jos katsoo toista kuin itseään
erehtyy katsomaan itseään kuin toista

näin minä haaveilin ihmisestä metsässä
kadottaakseni minän joka haaveilee
sieneen jota etsin
ja ajattelin lahjaa
kun se annetaan
käsien irrotessa ja tarttuessa
kuun tahattomuutta
kun se kasvaa
täyteen mittaansa

halusin puhua vapaudesta
mainitsematta sitä nimeltä
sepittää portteja sisäänkäyntejä
polkuja ovia maisemia
jotka vaativat rakentamista
ja täyttymistä

öisin nauru kätkee vaaran ihminen pukeutuu hymyyn
minä ajattelen lehmän raskasta myönteisyyttä
muuta joka tarkoittaa kyllä
mutta minussa on hallitsija
joka muistuttaa:
on palveltava jotakin tarkoitusta
vanhaa niittyä joka etsautuu
peilin hopeaan
kuin hetki
yhtä aikaa mennyt ja tuleva



torstai 5. heinäkuuta 2012

Verneri soittaa lehmille

Runovaaran treenikämpällä - vanhassa hirsinavetassa - oli tänään intensiivinen meininki. Mutta ei siellä sentään umpioiduttu! Jossain vaiheessa päivää Joonas muisti huomata lehmät. - Joko olet, Verneri, muistanut huomioida lehmät? Oletko jo soittanut lehmille?

Verneri meni ja soitti lehmille. Lehmät tulivat ja kuuntelivat keskittyneesti. Lehmän katse sai uuden merkityksen.


Runovaaran luonteva yleisö kuuntelemassa Vernerin soittoa

Puu vai järvi

Tästä tulee vielä blues

Kolmas päivä pankolla ja toinenkin työpajatunti muusikoiden kanssa takana. Hyvä tulee, runoihin ja musiikkiin luotui sellainen maailma, missä sen lyhyen ajan voi kuvitella asuvansa. Latautunut olo: kiipeiskö puuhun, juoksisko järveen. Kirjoitus viivyttää päätöksentekoa.

Eilen heräsin aurinkoon, olin jostain syystä nukkunut, päässä soi kuistilla istuttu ilta ja ylöskirjatut riekaleet: yölämmin jos katukivet, yökylmä jos nurmikko. Lunta sataa jos itkee.
Aamupäivä meni kirjoittaessa ja kirjoittamista ajatellessa, hylkäsin tekstejä joita olin edellisenä iltana ajatellut, en muistanut miksi lumisade, miksi yökylmä, miksi minä tekstissä seurailee lehmiä puista ja kuu on luoteesta vajaa ja hulluksi tullaan vasta nyt kun pylväät on tuettu. Lassin sanelema ja vihkoon kirjattu raakakäännös saksalaisen yrttilikööripullon etiketistä kuulosti parhaimmalta.

Pihalla pyörii riekko, joka on unohtanut lajinsa. Porukassa pääteltiin, että lintu sairastaa luulotautia ja kuvittelee olevansa yhteisönsä kuningatar, Regina on sen nimi. Se liukuu pihaan kuin punaista mattoa pitkin, venyttelee kaulaansa, varmaan etsii aurinkolasejaan. Lintuporukoissa Regina kertoo olevansa ravintoketjun huipulla, hiukan liian hyvä ihmistenkin terasseille. Tänään samaan porukkaan on liittynyt eräskin kuovi, joka lentelee ympyrää ja kuikkii marginaaleista, terassille se ei ole vielä tullut. Tästä päätellen lintujen psykoosi leviää lajien välillä. Asiaan täytyy perehtyä paremmin ja raportoida tarkemmin. Vielä ei ole syytä ryhtyä erityisiin varotoimenpiteisiin.

Eilisen session jälkeen juoksin kevyttä alamäkistä metsätietä Niemelän autiotalolle ja käytännössä suoraan Koikerojärveen. Loppumatkasta ruohikko oli sakeaa joten huutelin esityksenpätkiä siinä toivossa että käärmeet olisivat kuulolla. Kengät otin pois rannalla, sukat hukutin hetkeksi. Talon autius, järven hiljaisuus ja yksinolo tuotti aavemaisen tunnelman selälle uidessa. Lyhyttä kaislikkokaistaletta rantaan kävellessä paarmat piteli seuraa, paiskoin niitä roiskeilla.

Sama paarmapiiska juoksutti koko matkan takaisinkin, ylämäkeen. Pankolla läähätin nurmikkoon.

Nyt satelee vettä; en vieläkään ole päättänyt puun ja järven välillä mutta viivyttelyt on viivytelty on viivytelty on viivytelty on viivytelty.

keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Ensimmäinen työpäivä

Runoilijat ja järjestäjät heräsivät liukuvaan aamubrunssiin ja liukuivat kukin uuteen puuhakkaaseen päivään puuron, marjojen, leipien ja monenmoisten lisukkeiden voimin. Muusikot eli workshoppien vetäjät saapuivat paikalle noin kello 11, roudasivat tekniset ja musiikilliset vehkeet vanhaan navettaan, ja eilisillalla aikataulutetut työpajavuorot (tunti per runoilija) lähtivät rullaamaan. Pientä jännitystä on ilmassa, mikä on hyvä; liika letkuilu ei tee taiteelle eikä taiteentekijälle hyvää.

Runovaaran maisema on otollinen mille hyvänsä hyvää tekevälle kollektiiviselle tai yksilölliselle touhuilulle. Perinneniittu ympäröi tilaa, Oulujärvi avautuu hirmuisessa kauneudessaan vaaran laelta (sinne on matkaa vajaa kolme kilometriä). Luomulehmät laiduntavat yhdellä puolella ja mölähtelevät ohi jolkottaessaan. Siilit parittelevat ja Alli-koiravanhus, jonka terrierisyyttä ikä on hieman pehmentänyt, hakee tennispallon aina kun joku sen pöpelikköön heittää. Paikan erikoisuutena on elvistelevä riekko, joka tulee kuistin tuntumaan pörhetelemään.

Entinen savusauna, nykyinen tunnelmallinen, perinteitä kunnioittava hämysauna on testattu jo eilisillalla. Tänään se lämmitettäneen uudelleen.

Pihalla on runsaasti piilopaikkoja, jonne voi paeta kirjoittamaan tai haaveilemaan, ja ihastuttava kymmenvuotias päätalo (jonka yliajalliset hirret on kuljetettu paikalle Virosta saakka) tarjoaa myös tilaa olla ja ajatella.

Sää on mahtava ja ruoka maittavaa. Ihmiset pörrööntyvät ja rentoutuvat silmissä.


Kaikki 2000-luvun kyynisyys katoaa kun runoilija-isäntä Risto Oikarinen
palauttaa uskoa ihmiseen ja nurmikkoon.

tiistai 3. heinäkuuta 2012

Runovaara alkaa!

Maailman ensimmäinen Kainuun Runovaara -monitaideworkshop käynnistyi tänään Paltamossa, Taivaan Pankko -nimisessä retriittikeskuksessa.

Taivaan Pankko, päätalo


Kuusi runoilijaa saapui tänne vaaran laelle iltapäivällä, ja huomisesta alkaen he alkavat rakentaa esityksiään yhdessä trumpetisti Verneri Pohjolan ja lyömäsoitinekspertti Joonas Riipan kanssa.

Runoilijat ovat Lassi Hyvärinen,Silja Järventausta, Kaisa Ijäs, Matti Kangaskoski, Sanna Karlström ja Raisa Marjamäki.

Verryttelymetodina on vapaa improvisaatio, ja valmista tulisi olla perjantaina kello 17 mennessä, jolloin esitys nähdään Taivaan Pankolla (Mustolantie 7a, Paltamo) osana Kajaanin Runoviikkoa.

Lauantaiaamuna runoilijat ja muusikot pakataan sana- ja äänivempeleineen autoon ja kuskataan Kajaanin teatteritalolle. Esitys siellä alkaa kello 12. Tässä linkki Kajaanin Runoviikon sivulle.

Runoilijat kirjoittavat runovaarakuulumisiaan tähän blogiin sen minkä luomiseltaan ehtivät. Tapahtuman järjestäjät (Martti-Tapio Kuuskoski, Laura Lindstedt, Risto Oikarinen, Johanna Paaso) saattavat hekin väliin päivitellä.

HUOM: Höyrylaiva Kouta matkaa perjantaina Kajaanista Oulunjärveä pitkin ensi-iltaan Paltamoon. Lähtö kello 13. Tässä linkki: Runolaiva Taivaanpankolle.